Auringonpimennys Pohjanmaalla

Koosterinki_web

Kun Huippuvuorten reissu jäi aikatauluun sopimattomien lentoaikataulujen takia väliin, oli tarkoitus päästä maksimoimaan pimennyksen syvyys ja näkymisen todennäköisyys. Sääennusteiden jatkuva seuraaminen alkoi jo reilu viikko sitten. Olin alunperin suunnitellut, että Vaasan seutu voisi olla 85% pimennyksellä potentiaalinen vaihtoehto ja sopivan ajomatkan päässä Tampereelta. Mitä pidemmälle viikossa mentiin, sitä huonommalle alkoi pilvisyystilanne vaikuttaa. Keskiviikkoillan säädatan perusteella tuli sitten varattua hotelli Kalajoen hiekkasärkkien vierestä. Siitä olisi hyvät liikenneyhteydet lähteä perjantaiaamuna kaahaamaan tarvittaessa korkeapaineen perässä joko etelään tai pohjoiseen, riippuen mihin suuntaan se on yön aikana liikkunut. Torstai-iltana hotellille saapuessa näytti vielä sille, että olisi aamulla pakko lähteä pohjoiseen, jos koko pimennyksen tahtoo pilvettömältä taivaalta nähdä.

Aamukuudelta sitten alkoi ankara satelliittikuvien tulkinta ja näytti vahvasti sille, että Kalajoki osuu kuin osuukin pilvirintamien väliseen aukkoon. Äkkiä aamupalaa suuhun ja ulos etsimään potentiaalisia havaintopaikkoja.

Kerta oltiin hiekkasärkkien vieressä, niin ne nyt ensimmäisenä tulivat mieleen hauskana havaintopaikkana. Särkillä kävellessä tuli kuitenkin hyvin nopeasti selväksi, että Hawaii-paita ja uikkarit kannatti jättää kotiin. Mereltä ja vuorotellen pohjoisesta käyvä tuuli oli todella voimakas. Myöskään pöllyävä hiekka kameroiden sisässä ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta.

Sarkka1

Matka jatkui Särkiltä kiertelemään lähialueita. Parin kilometrin päässä vastaan tuli metsän ympäröimä Kalajoen ravirata. Pikainen kävelykierros osoitti paikan olevan lähes täysin tuulensuojassa ja kuitenkin laakealta alueelta aurinko näkyisi koko kahden tunnin ajan. Tässä oli vahva suosikki havaintopaikaksi.

Ei muuta kuin ABC:lle aamukahville ja etsimään raviradan hoitajan puhelinnumeroa internetin syövereistä. Varmistussoitto, että radalla ei ole ohjelmaa ja että sinne saa mennä toikkaroimaan kameran kanssa. Lupa irtosi ystävälliseltä herrasmieheltä ja vielä hyvien auringonpimennysten toivottelun kera. Havaintopaikka oli nyt sitten lyöty lukkoon.

Kamat kasaan hotellilla ja ei muuta kuin pelipaikalle laittamaan välineitä pystyyn sekä hakemaan sopivia kuvausasetuksia. Kaikki oli valmiina kymmenisen minuuttia ennen pimennystä.

Kuvaussetti

Ensimmäinen kontakti tapahtui juuri sillä kellon lyömällä kuin NASAn pimennyskartta noihin koordinaatteihin ennusti.

Pimennystä tuli seurattua sekä kameran läpi, että pimennyslasien ja asianmukaisen hitsauslasin läpi. On se vaan aina yhtä vaikuttavan näköistä.

pimennys

Muuten tämä meni taas tyypillisen pimennyskokemuksen tapaan. Mitä vähemmäksi valo ja samalla auringon säteilyteho kävi, sitä enemmän paikallaan kököttävää havaitsijaa alkoi paleltaa. Siitäkin huolimatta, että vaatteiden päälle olin kiskonut lisäksi vielä pilkkihaalarin.

Havaitsemassa_auringonpimennysta

Hieman syvimmän vaiheen jälkeen radalle ilmestyi pari ravuriakin harjoittelemaan ja omaa tunnelmaa loi ympärillä kuuluva kavioiden kopse. Hienoja eläimiä. Enpäs ollutkaan aikaisemmin edes käynyt raviradalla, joten nyt on joltain osin tuokin aukko sivistyksessä korjattu.

Pikku hiljaa lisääntyvä lämpö tuntui mukavalta ja sai havaitsijankin taas sulamaan kohmeesta. Varsinaiseksi loppuyllätykseksi tosin auringonpimennys vaikutti loppuvan aika tarkasti tasan minuutin liian aikaisin NASAn ennusteeseen nähden. Samaa havaintoa tukee jälkikäteen kuvien perkaus. Viimeinen kontakti tapahtuu tosiaan 13:14 viimeisillä sekunneilla. Olisiko Kuun muodon huomioinnissa tapahtunut jokin virhe, kun Kuuhan ei ole pyöreä? Tai oliko Kuun reunalla juuri joku sopiva laakso tai kraateri mikä vaikutti ennenaikaiseen päättymiseen? Jäänee arvoitukseksi.

Pimennyksen eteneminen 10min välein + keskellä maksimi 85,39 %

Pimennyksen eteneminen 10min välein + keskellä maksimi 85,39 %

Koostin kahden minuutin välein otetuista kuvista timelapse-videon pimennyksen etenemisestä:

Kokonaisuutena pimennys tuli havaittua kokonaan pilvettömältä taivaalta, joten reissu onnistui niin kuin oli suunniteltukin. Tuntia myöhemmin taivaalle sitten alkoikin kerääntyä pilviä ja pari tuntia myöhemmin olikin lähes täysin pilvistä.

Lisää kuvia ja juttua aiheesta löytyy blogistani: http://wwww.pimennysmatkaaja.fi

Bookmark the permalink.

About Jari Juutilainen

Jari Juutilainen on kyberturvallisuuden insinööri (YAMK), joka on ollut Kassiopeian jäsen vuodesta 2001 lähtien ja toimii yhdistyksen webmasterina. Jarin omiin havaintoihin pääsee tutustumaan Taivaanalla.fi -blogissa.

Comments are closed.