Ad Astra 1/2015 – Kuvauskohteena Kuplasumu

Kuvauskohteena Kuplasumu

Veli-Pekka Hentunen

Kuplasumu (NGC 7635, The Bubble Nebula) eli Caldwell 11 on HII-alueen emissiosumu Kassiopeian tähdistössä ja se sijaitsee lähellä Messier 52 tähtijoukkoa. Sumun on löytänyt William Herschel vuonna 1787. Sumu on varsin laaja ja hyvin himmeä, sen kirkkaus on vain 10 magnitudia. Sen näkemiseksi paljain silmin tarvitaan vähintään 8 – 10 tuuman kaukoputki. Kupla sijaitsee noin 7 100 valovuoden päässä Maasta ja sen läpimitta on noin kuusi valovuotta.

Kuplan rakenne oli pitkään salaisuus, kunnes 1990-luvun lopulla siitä saatiin erittäin tarkkoja kuvia Hubble-avaruusteleskoopilla. Kupla on suuressa molekylaarisen vedyn (H2) kaasupilvessä. Se on syntynyt massiivisen, noin 40 kertaa Aurinkoa raskaamman tähden aiheuttaman tähtituulen vaikutuksesta. Kupla hehkuu keskustähden aiheuttaman säteilyn takia, joka virittää ja ionisoi kaasun molekyylejä. Kuplan pinta on rajana hyvin voimakkaan tähtituulen hiukkasten muodostaman rintaman ja sitä ympäröivän rauhallisemman kaasusumun välissä. Suuri tähti synnyttää jopa 2 000 km/s nopeudella kiitävien hiukkasten vuon. Kuplan pinnalla tähtituulen rintama hidastuu, kun se osuu ympäröivän kaasusumun tiheämpään materiaaliin. Kuplan pinta ei ole kuitenkaan yhtenäinen, koska se törmää eri suunnissa tiheydeltään erilaisiin kaasukerroksiin. Tämän vuoksi kuplan pinta on myös väreilevän näköinen. Lisäksi kupla laajenee ympäröivän kaasun tiheyserojen vuoksi eri suuntiin eri nopeudella.

Pitkän ajan kuluessa tästä on seurannut, että kuplan aiheuttama tähti ei ole läheskään kuplan keskellä. Hubblen kuvista on löydetty myös lukuisia muita yksityiskohtia kuplan sisäisestä rakenteesta.

Kuplasumu 8 helmikuuta 2015 fotometrisellä infrapunasuotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuplasumu 8 helmikuuta 2015 fotometrisellä infrapunasuotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuvasin kohdetta Härkämäellä kahtena eri iltana 8. ja 10. helmikuuta (kuvat). Ensimmäisenä iltana käytin fotometrista infrapunasuodinta ja toisena iltana H-alfa kapeakaistasuodinta. SBIG ST-8XME kamera kerää valoa infrapunasuotimen kanssa 700 – 1 000 nanometrin alueelta. H-alfa kapeakaistasuodin päästää valoa taas vain 5 nm alueelta 656 nm kohdalla. Koska molekylaarisen vedyn emissiosumu lähettää valoa eniten juuri tällä alueella, saadaan sumusta eniten yksityiskohtia esille tällä H-alfa suotimella. Muiden kohteiden lähettämä valo on taas tällä aallonpituusalueella suhteellisesti vähäisempää. Leveäkaistasuotimilla valoa tulee kaikista kohteista paljon ja itse sumu jää lähes näkymättömäksi. Kokonaisvalotus molemmissa kuvissa oli sama, 8 x 15 minuuttia eli kaksi tuntia. Myös olosuhteet olivat molempina iltoina lähes samanlaiset. Mikäli kohteesta haluttaisiin näyttävä värikuva, täytyisi sitä kuvata vielä Oxygen III (OIII) ja Sulphur II (SII) kapeakaistasuotimilla vähintään yhtä pitkät ajat. Näistä kuvista yhdistämällä päästäisiin sitten jo melko upeaan lopputulokseen.

Kuplasumu 10 helmikuuta 2015 H-alfa suotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuplasumu 10 helmikuuta 2015 H-alfa suotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Bookmark the permalink.

About Harri Haukka

Harri Haukka on avaruustieteen ja -tekniikan diplomi-insinööri, kehityspäällikkö Ilmatieteen laitoksella, Warkauden Kassiopeian perustajajäsen ja Avaruusinsinööri-blogin ylläpitäjä. Yhteydenotot harri.haukka(a)kassiopeia.net

Comments are closed.