Ad Astra 1/2018 ilmestynyt

Kassiopeian jäsenlehden tuorein numero lienee kolahtanut kaikille jäsenille postiluukusta.

Hieno paketti taas saatiin yhdessä aikaan ja kiitokset kaikille kirjoittajille jälleen kerran. Kuten olemme tehneet aiemminkin, tulemme julkaisemaan likimain kaikki lehden artikkelit myös Kassiopeian uutisissa tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Koska lehden sisäsivut ovat mustavalkoisia, niin verkossa julkaistavien artikkeleiden hyvänä puolena on se, että kuvat tulevat olemaan värillisiä. Kannattaa siis seurailla sivujamme lähitulevaisuudessakin.

Ad Astra 1/2018 valmis ja lähdössä painoon

Ad Astra 1/2018 valmis ja lähdössä painoon
Kassiopeian jäsenlehden Ad Astran numero 1/2018 alkaa olemaan valmis. Tällä kertaa lehti on todella tuhti paketti, jopa 48 sivua! Ohessa sisällysluettelo ja lehden kansi.
 
– Päätoimittajalta
– Yhdistysuutisia
– Tapahtumakalenteri
– Puheenjohtajan palsta
– Näin tehdään fotometriaa Härkämäellä
– Gammapurkauksen GRB 171205A jälkihehku paljastui supernovaksi
– Uusia muuttujia eksoplaneettahavaintojen sivutuotoksena
– Kuunpimennys “kuvakavalkadi”
– Miten alkuaineet ovat syntyneet?
– Härkämäen eksoplaneettatutkimusta esillä Riikassa
– Kevätkokouskutsu
– Ilves kirkkaiden tähtikuvioiden puristuksessa
– Härkämäelläkin tavattava kissapeto – ilves
– Kuu ja kalat
– Lasten tähtiharrastuskerho 2017
– Planetaaristen sumujen tutkiskelua
– Fotometrisia havaintoja vuoden alusta
– Joulun kirkas tulipallo näkyi Härkämäelläkin
– Taivaan saloja esiin järjestelmäkameran ja CCD:n avulla
 
Lehden pitäisi tupsahtaa postiluukuista noin parin viikon sisällä.

Ad Astra 1/2018 kansi. Kannen kuva: Esa Heikkinen.

Ad Astra 1/2017 julkaisuvalmiina

Kassiopeian jäsenlehti Ad Astra ilmestyy taas lähiviikkojen aikana. Lehti on nyt saatu taitettua ja suuntaa kohti painoa lähipäivinä. Lehden sisältö on jälleen kerran hieno. Ohessa lehden sisällysluettelo ja kansikuva. Kanteen valikoitui upeista kuvavaihtoehdoista Esa Niemen ottama maisematähtikuva.

– Päätoimittajalta
– Yhdistysuutisia
– Tapahtumakalenteri
– Puheenjohtajan palsta
– Peilikaukoputken rakentaminen
– Juno-luotaimen matka Jupiteriin
– Muistelmia tähtitieteen harrastuksesta sekä opettamisesta
– Terveisiä Turun tähtitaivaan alta
– Antiikin ajan jumalista
– SBA M PT N KMT – Eli tähtiä Egyptin alla
– Härkämäen kerhotalon aurinkolämmityksen tuottoja 2015-2016
– Taivaskameran vuosi 2016
– Kuukuva pokkarilla

Ad Astra 1/2017 kansi. Taustakuva: Esa Niemi.

Kassiopeian jäsenlehden, Ad Astran, numero 1/2016 valmistumassa

Kassiopeian jäsenlehden, Ad Astran, numero 1/2016 valmistumassa

Warkauden Kassiopeian jäsenlehti Ad Astra ilmestyy taas nyt keväällä pari viikkoa ennen kevätkokousta (kokouskutsu lehden mukana). Tänä vuonna Kassiopeia täyttää 15 vuotta ja sen kunniaksi lehden kannet tulevat olemaan värilliset ja näin ollen upeat kuvat pääsevät oikeuksiinsa. Lehti olisi tarkoitus toimittaa jäsenistölle maaliskuun aikana ja ohessa on lehden sisällysluettelo sekä kansilehtinen.

  • Päätoimittajalta
  • Yhdistysuutisia
  • Tapahtumakalenteri
  • Puheenjohtajan palsta
  • Fysiikan ja kemian ilmiöitä lastenpajoissa
  • Heinäveden meteoriittia metsästämässä
  • Pluton vuosi 2015
  • Muinaiset Egyptiläiset kuvailivat kaksoistähti Algolin pimennyksiä
  • Lähin tunnettu elinkelpoinen planeetta
  • Pieni matkakertomus Kaalista
  • Jättikaukoputki E-ELT on työn alla
  • Henkilöesittelyssä Anni Heikkinen
  • Auringosta sähköä Härkämäelle
Ad Astra 1/2016 kansikuva. Kuva: Harri Haukka / Warkauden Kassiopeia.

Ad Astra 1/2016 kansikuva. Kuva: Harri Haukka / Warkauden Kassiopeia.

Ad Astra 1/2015 – Härkämäen tähtitaivas

Ad Astra 1/2015 – Härkämäen tähtitaivas

Ad Astra 1/2015, kuten edellisetkin numerot, sisältää hienoja jäsenten ottamia kuvia. Ohessa on lehden ”Härkämäen tähtitaivas” -kuvat (huom. lehdessä ei ole osiota erikseen nimetty).

Sivun 2 kuvat:

Revontulet ovat taas ilahduttaneet talvella 2014 - 2015. Hannu Aartolahti onnisui ikuistamaan revontulet 19.3.2014 Saariselällä. Kuvat © Hannu Aartolahti

Revontulet ovat taas ilahduttaneet talvella 2014 – 2015. Hannu Aartolahti onnisui ikuistamaan revontulet 19.3.2014 Saariselällä. Kuvat © Hannu Aartolahti

Sivun 27 kuvat:

Rapusumu, M1. Kuvattu Härkämäellä 12. - 13.2.2015. Valotus 4 x 20 min. H-alfa suodin. Kuva © Warkauden Kassiopeia.

Rapusumu, M1. Kuvattu Härkämäellä 12. – 13.2.2015. Valotus 4 x 20 min. H-alfa suodin. Kuva © Warkauden Kassiopeia.

Hevosenpääsumu, IC434. Kuvattu Härkämäellä 12. - 13.2.2015. Valotus 4 x 20 min. H-alfa suodin. Kuva © Warkauden Kassiopeia.

Hevosenpääsumu, IC434. Kuvattu Härkämäellä 12. – 13.2.2015. Valotus 4 x 20 min. H-alfa suodin. Kuva © Warkauden Kassiopeia.

Ad Astra 1/2015 – Pala Kassiopeiaa Marsissa?

Ad Astra 1/2015 – Pala Kassiopeiaa Marsissa?

Pala Kassiopeiaa Marsissa?

Harri Haukka

Kuten monet lehden lukijat ja Kassiopeian jäsenet tietävät, olen työskennellyt kohta kymmenen vuotta Ilmatieteen laitoksella tutkijana, pääasiallisena kohteena Mars ja sen kaasukehän tutkimus. Viime vuosina tutkimusryhmäämme ovat työllistäneet NASAn Curiosity-mönkijän tekemän havainnot Marsin kaasukehän paineesta sekä kosteudesta. Harva varmaan kuintenkaan tietää sen, että tätä työtä on ollut tekemässä kaksi Varkauden alueelta lähtöisin olevaa tutkijaa! Allekirjoittaneen lisäksi myös Varkauden alueelta kotoisin oleva Osku Kemppinen on uurastanut Curiosity-mönkijän kosteusmittauksien parissa viime vuodet. Voimmeko siis jo hieman ironisesti kysyä, että onko Marsissa myös pieni pala Kassiopeiaa? Jätän tässä vaiheessa vastauksen tähän kysymykseen vielä hautumaan teille hyvät lukijat, mutta se on ainakin varmaa, että Marsin tutkimus Suomessa on suhteellisen ”varkautelainen” nykyään.

Jos ette ole vielä vakuuttuneet, että pieni pala Kassiopeiaa olisi Marsissa, niin ehkäpä seuraava saa teidät toisiin aatoksiin. Tällä hetkellä ryhmämme on osallisena kolmessa marshankkeessa! Näistä ensimmäinnen on vuonna 2016 Marsiin matkaava DREAMS joka on osa Euroopan avaruusjärjestön (ESA) seuraavaa marshanketta, Exomars 2016:sta. DREAMS on osa ESA:n kokeellista laskeutujaa jonka on nimellisesti tarkoitus toimia vain noin kolme vuorokautta Marsin pinnalla. Siitäkin huolimatta toiveet ovat korkealla, että saamme jälleen lisää havaintoja Marsista ja ennen kaikkea uudesta havaintopaikasta. DREAMSin mittalaitteet lähtivät alkuvuodesta 2015 Italiaan integroitavaksi ja odottamanaan laukaisua.

Seuraavan kerran laitteemme lähtevät Marsiin jo heti seuraavassa laukaisuikkunassa vuonna 2018, kun Exomars-hankkeen seuraava vaihe laukaistaan. Olemme tällä hetkellä suunnittelemassa päivitettyjä Exomars 2016 versioita mittalaitteistamme tähän laukaisuun.

Kolmas hanke joka on tällä hetkellä valmisteilla Ilmatieteen laitoksella on NASAn seuraava marsmönkijä joka pohjautuu edellä mainittuun Curiosity-mönkijään. Tällä kertaa hanke kantaa meillä nimeä MEDA, joka on parannettu versio tällä hetkellä Marsissa toimivasta Curiosity:n sääasemasta. Tämä työ on jo hyvin pitkällä ja piakkoin alamme rakentamaan lentomalleja MEDAn mittalaitteista.

Seuraavan kerran kun katsotte Marsia paljain silmin tai kaukoputkella, muistakaa, että kyseisen planeetan pinnalla on laitteita, joita ovat olleet suunnittelemassa, ja joiden tuottamaa tietoa ovat jalostaneet ”kassiopeialaiset” tutkijat. Kuka tietää vaikka tulevaisuudessa avaruutta on ammattimaisesti tutkimassa useampikin kassiopeialähtöinen ammattitutkija. Ainakin tällä hetkellä tulevaisuus näyttää hyvältä tässä suhteessa…

Mars Härkämäellä Markku Nissisen ja Veli-Pekka Hentusen kuvaamana 6.10.2005 klo 2:57. 12” LX200GPS + Philips ToUCam Pro II web-kamera ja UV/IR Cut suodatin. CM 74. Pohjoinen ylhäällä, itä vasemmalla. Video on käsitelty Registax-ohjelmalla. Keskellä Marsia näkyy Solis Lacus. Eteläinen napalakki näkyy kirkkaana pisteenä. Kuva © Kuvaajat ja Warkauden Kassiopeia.

Mars Härkämäellä Markku Nissisen ja Veli-Pekka Hentusen kuvaamana 6.10.2005 klo 2:57. 12” LX200GPS + Philips ToUCam Pro II web-kamera ja UV/IR Cut suodatin. CM 74. Pohjoinen ylhäällä, itä vasemmalla. Video on käsitelty Registax-ohjelmalla. Keskellä Marsia näkyy Solis Lacus. Eteläinen napalakki näkyy kirkkaana pisteenä. Kuva © Kuvaajat ja Warkauden Kassiopeia.

Osittainen auringonpimennys tänään

Taivaalla voi bongata tänään osittaisen auringonpimennyksen. Vaikka pimennys on osittainen, on se harvinainen tapahtuma ja sitä kannattaa ehdottomasti havaita jos saatavilla on asianmukaiset varusteet ja sää suosii havainnointia. Havaitsemiseen voi käyttää mm. katselukäyttöön tarkoitettua Astrosolar -kalvoa tai lyhytaikaisessa katselussa vähintään DIN14 -tummuuden hitsauslasia. Älä katso tai kuvaa Aurinkoa millään optisella laitteella ilman asianmukaista aurinkosuodinta! Ohessa vielä pimennyksen tärkeimmät ajankohdat Varkauden keskustaan.

  • Osittainen pimennys alkaa: 11:04:58
  • Pimennys syvimmillään: 12:11:57 (79,3 %)
  • Osittainen pimennys päättyy: 13:19:04

Lisää pimennyksestä löytyy mm. Kassiopeian jäsenlehdestä Ad Astrasta (1/2015) jossa on Juutilaisen Jarin lyhyt artikkeli aiheesta.

PÄIVITYS: Sää näyttää oleva selkeä Varkauden alueella, joten mahdollisuudet nähdä pimennys on erittäin hyvät.

Ad Astra 1/2015 – Uidates Toomemäel – Vaeltelua Tuomiovuorella

Ad Astra 1/2015 – Uidates Toomemäel – Vaeltelua Tuomiovuorella

Uidates Toomemäel – Vaeltelua Tuomiovuorella

Markku Raappana

Keskellä Tarton alavaa kaupunkia kohoaa vaikuttava, vehreä Toomemägi, joka oli aikoinaan muinaisen Suur-Emajoen korkeaa rantatörmää. Tämä suuri puistoalue ei ole pelkästään luonnon muovaama, vaan ihminen on vaikuttanut suuresti mäen ulkomuotoon rakentamalla alueelle linnoituksia ja tuhoamalla niitä, uusien vallanpitäjien rakentaessa taas uusia, omiin tarkoituksiinsa sopivia bastioneja ja vallihautoja. Vallikraavi (vallihauta)-katu jatko-osineen kiertää Toomemäen takaosaa ja erottaa Emajoen puoleisen mäen Toometagune-alueesta, mm. Kassi(=kissa)toome-puistosta. Kaupungin sydän, Raatihuoneen tori, sijaitsee aivan Toomemäen juurella, ja torilta pääsee vaeltamaan tälle Tuomiovuoreksikin kutsutulle kukkulalle Lossi-katua pitkin.

Lossi-katu etenee kohti Toomemäen huippua syvänteessä, jonka ylittää mäen päälle noustessa kaksi komeaa kävelysiltaa, Enkelinsilta ja Pirunsilta. Nämä hauskat nimet ovat syntyneet sattumalta, osittain kielellisten väärinkäsitysten vuoksi. Enkelinsillan alkuperäinen nimi oli Astronomia-silta, sillä sitä pitkin pääsi kävelemään tähtitornin suuntaan. Toomemäelle perustettiin 1800-luvun alussa englantilainen puisto, viroksi inglise park, jonka nimi muistuttaa suuresti myös viron sanaa enkeli (ingel). Taaempana mäellä olevan Pirunsillan nimelle löytyy myös pari erilaista selitystä. Tämä varhaisen betonirakentamisen monumentti valmistui Venäjän Romanov-keisarisuvun dynastian 300-vuotisjuhlaa varten, ja sillan nimi voisi johtua epäsuositun vallanpitäjän hienovaraisesta pilkkaamisesta. Toinen selitys löytyy sillan rakentamisen ideoineesta professori Manteuffelista (Teufel=saksaksi paholainen eli piru, Manteuffel =miespiru!)

Toomemäellä käveleminen on ollut aina suosittua ajanviettä tarttolaisten keskuudessa, sillä kauniin näköalan ohella puiston valtavaksi kasvaneet vaahterat, lehmukset ja jalavat antavat kesähelteilläkin suojaa paahtavalta auringolta. Alueen vaikuttavin nähtävyys on 1200-1400-luvuilta peräisin oleva Tuomiokirkon punatiilinen raunio, jonka tornit ja holvikaaret kohoavat yhä huikaiseviin korkeuksiin. Tähtitorni suunniteltiin alun perin rakennettavaksi Tuomiokirkon säilyneeseen osaan, mutta ajatuksesta luovuttiin sittemmin. Kirkon sisätiloissa sijaitsee nykyään Tarton yliopiston historian museo. Aivan Tuomiokirkon raunioiden kupeessa on vanhan limonadikioskin paikalle rakennettu samannäköinen Rotund-ravintola, jossa voi virkistäytyä Toomemäellä vaeltelun lomassa. Jo 1900-luvun alussa paikalla soitteli kesäisin puhallinorkesteri viihdyttäen limonadikioskin asiakkaita.

Toomemäelle on pystytetty useita patsaita ja muistomerkkejä yliopiston opettajille. Virolaiset rakastavat patsaita, kunhan ne on sijoitettu oikealle paikalle! Huomattavimpien patsaiden joukossa Toomemäellä on mm. tähtitieteilijä Struven muistomerkki tähtitornin pihamaalla. Toomemäeltä löytyy myös lukuisia arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittäviä rakennuksia. Aivan Tähtitornin alapuoleisella alueella on Püssirohukelder-niminen ravintola, joka on päässyt mm. Guinnessin ennätysten kirjaan maailman korkeimpana olutravintolana! Tämä entinen Ruutikellari valmistui jo 1770-luvulla ”kierrätysmateriaaleista”, sillä sen rakentamiseen käytettiin mm. kirkkojen purkutiiliä ja vallihaudan muureja. Vuosisatojen saatossa ruutikellarista tuli mm. vaunuvaja, varasto, panimon olutkellari sekä tähtitornin johtajan Grigori Levitskyn seismologisten kojeiden säilytyspaikka, kunnes vuonna 1981 avasi ovensa nykyisinkin toimiva suosittu, interiööriltään ainutlaatuinen ja herkullisia ruoka-annoksia tarjoava ravintola.

Toomemägi on ihastuttanut lukuisia suomalaisia Vironkävijöitä. Suomalais-virolainen kirjailija Aino Kallas, jonka kotikaupunki Tartto oli useiden vuosien ajan, kertoo päiväkirjoissaan kävelyistään Tuomiovuorella. Virosta Suomeen muuttanut ja täällä Hella Wuolijokena tunnetuksi tullut tarttolainen koulutyttö Ella Murrik kertoo muistelmissaan käynneistään venäläisen koulutoverinsa Olgan kotona Tarton tähtitornissa – Olgan isä oli yliopiston rehtori Levistky, tähtitieteilijä, joka aloitti Toomemäellä seismologiset tutkimuksensa ja toi tämän uuden tieteenhaaran Tarton yliopistoon.

Itäinen sali. Kuva © Markku Raappana.

Itäinen sali. Kuva © Markku Raappana.

Ehkä mielenkiintoisin tutustumiskohde Toomemäellä on Tarton yliopiston vanha tähtitorni, joka rakennettiin vuonna 1810. Tämä torni oli tutkimuskäytössä vuoteen 1964, jolloin uusi tähtitorni valmistui Tarton ulkopuolelle Tõravereen. Vanha torni jäi tähtitieteen harrastajien käyttöön ja vuonna 2011 restauroituun torniin avattiin tähtitieteen museo. Museo muodostuu viidestä näyttelytilasta: itäinen sali, kellohuone, läntinen sali, torni ja kellari. Itäisessä salissa esitellään tutkimusvälineitä aina 1800-luvun alkupuolelta saakka. Tosin salin vanhin esine on arabialainen tähtikarttapallo 1300-luvulta. Vitriineissä on paljon erinäköisiä, kauniita, kuparilta ja messingiltä kiiltäviä kojeita, joista jotkut muistuttavat epäilyttävästi teodoliitteja. Salin näyttävin esine on Fraunhoferin refraktori vuodelta 1824. Se on edelleen toimintakuntoinen restaurointien jälkeen. Putken hankki Tarton yliopistolle Wilhelm Struve.

Salin katossa olevan tutkimusaukon kautta seurattiin ohikulkulaitteella ”tähtien liikettä” meridiaanin ohi. Useiden näyttelypöytien vieressä on kosketusnäytöllä varustetut taulut, joissa on myös suomenkieliset tekstit.

Kellohuoneessa on nimensä mukaisesti kello, ihan kaappikello, tarkemmin Loebnerin heilurikello. Kellon tuli ilmeisesti olla aina oikeassa, koska se näytti vuosina 1920-1940 Viron virallista aikaa. Ajan määrittely tapahtui siten, että Tarton tähtitornissa otettiin vastaan muista observatorioista lähetetyt aikasignaalit. Näiden pohjalta tarkennettiin tornin kelloa ja siten saatu oikea aika lähetettiin sitä tarvitseville.

Läntisen salin näyttely esittelee tähtitieteen kehitystä 1800-luvulta lähtien. Monet saavutukset ovat hyvin esillä, erityisesti menestyneiden virolaisten tutkimustulokset. Ernst Öpik tutki galaksien etäisyyksiä ja tähtien kehitystä sekä aurinkokunnan ikää. Hän määritteli Andromedan galaksin etäisyyden ja oivalsi, että se on oma galaksinsa eikä kuulunut Linnunrataan. Salin seinällä on iso tähtikartta johon voi valaista tähtikuviot. Lattialla on pienoismalli aurinkokunnastamme. Sen voi käynnistää, jolloin taivaankappaleet liikkuvat oikealla nopeudella toisiinsa verrattuna. Esillä on meteoriitteja sekä eri maiden saavutuksia avaruuden valloituksen saralta.

Museon tornissa on Zeissin kaukoputki vuodelta 1912. Putki on nykyään tähtitieteen harrastajien käytössä. Tähtinäytöksiä pidetään pari kertaa kuussa syyskuusta toukokuulle. Portaita noustessa näkyy myös ovi, joka johtaa historialliseen tähtitieteelliseen kirjastoon. Kirjastonhoitajaseuralaiseni pyynnöstä saimme kurkistaa myös sinne.

Tornin kellari on omistettu seismologialle. Siellä aiemmin mainittu Grigori Levitsky aloitti maanjäristysten mittaukset vuonna 1896. Nykyisinkin siellä seurataan maankuoren liikkeitä useiden seurantakanavien avulla. Kellarin nähtävyys on Tartossa rakennettu Golitsyn-Vilipin pystyseismografi 1920-luvulta.

Tähtitornin pihamaalla on vuonna 1969 paljastettu, erittäin merkittävän tähtitieteilijän ja geodesian tutkijan Wilhelm Struven muistomerkki, jonka muoto symboloi meridiaania ja tiimalasia. Friedrich Georg Wilhelm Struve syntyi Holsteinin herttuakunnassa silloisessa Tanskassa vuonna 1793 ja kuoli 1864 Pietarissa. Tartossa Struve toimi matematiikan ja tähtitieteen professorina sekä tähtitornin johtajana. Frauhoferin kaukoputkella, joka oli tuohon aikaan maailman suurin, hän teki merkittäviä havaintoja.

Hän tutki kaksoistähtijärjestelmiä, joista hän laati 3000 kaksoistähteä sisältävän luettelon. Ensimmäisenä maailmassa hän laski Vega-tähden parallaksin sekä tähden etäisyyden maasta. Struve tutki myös maapallon muotoa, kokoa ja etäisyyksiä. Tämän tiimoilta hän johti kolmiomittaustutkimusta 1816-1855.

Mittaustyö oli laaja, sillä se ulottui Jäämereltä läheltä Hammerfestia Ruotsi-Norjan kautta Suomen suurruhtinaskuntaan. Täältä se jatkui Viron ja Latvian kautta Mustanmeren rannalle lähelle Odessaa Ukrainassa. Tuolloin mittausketju kulki siis kahden valtion alueella: Ruotsi-Norjan ja Venäjän. Ketju on 2820 km pitkä. Mittauskolmioita oli 258 kappaletta ja kolmiomittauspisteitä 265. Työ tuli tehtyä sen verran tarkasti, että Struven maanmittaus toimi osana Suomen maanmittausta 1960-luvulle saakka. Sen perusteella tehtiin ensimmäinen Suomen yleiskartta. Samanlainen merkitys mittaustyöllä on ollut useille muille alueen nykyisille valtioille. Struven kolmiomittausketju valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2005. Suojeluun valittiin Suomen 83:sta mittauspisteestä kuusi. Pohjoisin on Stuorrahanoaivi Enontekiöllä, sitten seuraavat Aavasaksa, Alatornion kirkko, Oravivuori Korpilahdella, Tornikallio Porlammilla ja Mustaviiri Pyhtään saaristossa.

Struvella oli kahdesta avioliitostaan 18 lasta, joista osa kuoli pieninä. Hänen jälkeläisiään oli tähtitieteilijöinä monessa polvessa, mm. Otto Wilhelm von Struve Pietarissa sekä tämän pojat Ludwig ja saksalaistunut Hermann. Ludwigin poika, Wilhelmin pojanpojanpoika Otto Struve toimi tähtitieteilijänä Yhdysvalloissa. Jälkeläisistä moni vaikutti myös muilla tieteenaloilla sekä virkamiehinä ja mm. suurlähettiläänä. Perheen sukutaulu on esillä tähtitornin alakerroksessa.

Tartosta löytyy myös useita tieteenaloja helppotajuisesti esittelevä uudehko (2011) tiedekeskus AHHAA lähellä Tarton linja-autoasemaa Emajoen ja Etanatornina tunnetun asuin- ja toimistorakennuksen vieressä. Keskus on etenkin lapsiperheiden suosiossa. Illalla AHHAA-keskuksesta palatessamme meillä oli tilaisuus ihailla heinäkuista superkuuta ja sen kuvajaista Emajoessa Turusild-Torisillalta.

Zeissin  kaukoputki vuodelta 1912. Kuva © Markku Raappana.

Zeissin kaukoputki vuodelta 1912. Kuva © Markku Raappana.

Ad Astra 1/2015 – Kuvauskohteena Kuplasumu

Ad Astra 1/2015 – Kuvauskohteena Kuplasumu

Kuvauskohteena Kuplasumu

Veli-Pekka Hentunen

Kuplasumu (NGC 7635, The Bubble Nebula) eli Caldwell 11 on HII-alueen emissiosumu Kassiopeian tähdistössä ja se sijaitsee lähellä Messier 52 tähtijoukkoa. Sumun on löytänyt William Herschel vuonna 1787. Sumu on varsin laaja ja hyvin himmeä, sen kirkkaus on vain 10 magnitudia. Sen näkemiseksi paljain silmin tarvitaan vähintään 8 – 10 tuuman kaukoputki. Kupla sijaitsee noin 7 100 valovuoden päässä Maasta ja sen läpimitta on noin kuusi valovuotta.

Kuplan rakenne oli pitkään salaisuus, kunnes 1990-luvun lopulla siitä saatiin erittäin tarkkoja kuvia Hubble-avaruusteleskoopilla. Kupla on suuressa molekylaarisen vedyn (H2) kaasupilvessä. Se on syntynyt massiivisen, noin 40 kertaa Aurinkoa raskaamman tähden aiheuttaman tähtituulen vaikutuksesta. Kupla hehkuu keskustähden aiheuttaman säteilyn takia, joka virittää ja ionisoi kaasun molekyylejä. Kuplan pinta on rajana hyvin voimakkaan tähtituulen hiukkasten muodostaman rintaman ja sitä ympäröivän rauhallisemman kaasusumun välissä. Suuri tähti synnyttää jopa 2 000 km/s nopeudella kiitävien hiukkasten vuon. Kuplan pinnalla tähtituulen rintama hidastuu, kun se osuu ympäröivän kaasusumun tiheämpään materiaaliin. Kuplan pinta ei ole kuitenkaan yhtenäinen, koska se törmää eri suunnissa tiheydeltään erilaisiin kaasukerroksiin. Tämän vuoksi kuplan pinta on myös väreilevän näköinen. Lisäksi kupla laajenee ympäröivän kaasun tiheyserojen vuoksi eri suuntiin eri nopeudella.

Pitkän ajan kuluessa tästä on seurannut, että kuplan aiheuttama tähti ei ole läheskään kuplan keskellä. Hubblen kuvista on löydetty myös lukuisia muita yksityiskohtia kuplan sisäisestä rakenteesta.

Kuplasumu 8 helmikuuta 2015 fotometrisellä infrapunasuotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuplasumu 8 helmikuuta 2015 fotometrisellä infrapunasuotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuvasin kohdetta Härkämäellä kahtena eri iltana 8. ja 10. helmikuuta (kuvat). Ensimmäisenä iltana käytin fotometrista infrapunasuodinta ja toisena iltana H-alfa kapeakaistasuodinta. SBIG ST-8XME kamera kerää valoa infrapunasuotimen kanssa 700 – 1 000 nanometrin alueelta. H-alfa kapeakaistasuodin päästää valoa taas vain 5 nm alueelta 656 nm kohdalla. Koska molekylaarisen vedyn emissiosumu lähettää valoa eniten juuri tällä alueella, saadaan sumusta eniten yksityiskohtia esille tällä H-alfa suotimella. Muiden kohteiden lähettämä valo on taas tällä aallonpituusalueella suhteellisesti vähäisempää. Leveäkaistasuotimilla valoa tulee kaikista kohteista paljon ja itse sumu jää lähes näkymättömäksi. Kokonaisvalotus molemmissa kuvissa oli sama, 8 x 15 minuuttia eli kaksi tuntia. Myös olosuhteet olivat molempina iltoina lähes samanlaiset. Mikäli kohteesta haluttaisiin näyttävä värikuva, täytyisi sitä kuvata vielä Oxygen III (OIII) ja Sulphur II (SII) kapeakaistasuotimilla vähintään yhtä pitkät ajat. Näistä kuvista yhdistämällä päästäisiin sitten jo melko upeaan lopputulokseen.

Kuplasumu 10 helmikuuta 2015 H-alfa suotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Kuplasumu 10 helmikuuta 2015 H-alfa suotimella kuvattuna. Kuva © Veli-Pekka Hentunen / Warkauden Kassiopeia.

Ad Astra 1/2015 – Härkämäen tietopolku, osa 2

Ad Astra 1/2015 – Härkämäen tietopolku, osa 2

Härkämäen tietopolku, osa 2

Jorma Honkanen

Härkämäen tietopolun toimintapisteet ja sen opastetaulut valmistuivat alkukesällä. Tietopolulla on 8 rastia (Maan geologia, sää, Maan magnetismi, painovoima, aurinkokunta, planeetat, Aurinko ja aika) ja sen pituus on noin kilometri. Tämän lisäksi on vielä planeettojen välimatkarasti, jossa 450 metrin päässä on viimeinen planeetta Neptunus.

Taulukossa on esitetty planeettojen etäisyydet Auringosta ja keskimääräiset lämpötilat sekä tunnetut kuut. Etäisyydet on ilmoitettu astronomisina yksikköinä (AU), joka on Maan ja Auringon välimatka. Sisäplaneetat Merkurius, Venus, Maa ja Mars ovat likimain saman välimatkan eli 0,3-0,5 AU:n etäisyydellä toisistaan. Ulkoplaneettojen etäisyydet ovat suuria ja niiden väliset etäisyydet karkeasti kaksinkertaistuvat edellisestä. Jopa Auringon valolta menee 4 tuntia ennen kuin se saavuttaa Neptunuksen. Maahan Auringon valo tulee 8 minuutissa.

Planeettojen etäisyydet, keskimääräiset lämpötilat ja tunnetut kuut.

Planeettojen etäisyydet, keskimääräiset lämpötilat ja tunnetut kuut.

Planeettojen keskimääräiset lämpötilat laskevat kun etäisyys Auringosta kasvaa. Poikkeuksena tästä on Venuksen hyvin korkea lämpötila. Tämä johtuu Venuksessa riehuvasta hyvin voimakkaasta kasvihuoneilmiöstä. Venuksen hiilidioksidipitoinen kaasukehä imee auringon valoa, mutta estää lämpöä karkaamasta avaruuteen.

Maa on aurinkokunnan ainoa planeetta, jossa vesi on nestemäisessä olomuodossa. Muilla planeetoilla se on joko höyrynä tai jäänä. Uloimmilla planeetoilla jopa happi ja typpi ovat nestemäisiä.

Ulkoplaneetat ovat keränneet hyvin suuren kuuperheen ja viime aikoina niitä on löydetty runsaasti lisää. Jupiterilta ja Saturnukselta löytyy yli 60 kuuksi luokiteltua kappaletta. Jotkut niistä ovat lähes yhtä suuria kuin maapallo. Plutolta, joka nykyisin on luokiteltu kääpiöplaneetaksi, löytyy neljä kuuta.

Joskus on vaikea muistaa viimeisten planeettojen järjestystä. Siihen voi käyttää muistisääntöä: Viimeisten planeettojen Saturnus, Uranus ja Neptunus ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan SUN eli aurinko.

Maan rakenteesta kertova rastilla on paljastettu peruskalliota ja siihen on koottu näytteitä eri kivilajeista. Rastilla selviää maapallon alkuainekoostumus sekä Suomen yleisimmät kivilajit, jotka ovat graniitti ja erilaiset gneissit.

Auringosta kertovalla rastilla on vedellä täytetty prisma. Sen avulla voidaan demonstroida auringon valon hajoamista väreihin sekä valon heijastumista ja taittumista. Prismalla voidaan katsoa kulman taakse sekä kääntää kuva. Oheisessa kuvassa prisman oikealla puolella näkyy käännetty kuva vasemmanpuoleisesta maisemasta. Vastaavasti vasemmalla näkyy käännetty kuva oikeanpuoleisesta maisemasta. Esimerkiksi kiikarissa käytetään prismoja kääntämään linssin tekemä ylösalaisin oleva kuva jälleen oikein päin. Tähtikaukoputkissa kuvaa ei tarvitse kääntää, koska tähtiä voidaan tarkastella ylösalaisin.

Tietopolkua voi kiertää ja sen toimintapisteisiin voi tutustua omin päin. Tietopolkua käytetään kuitenkin useimmiten opastetuilla tutustumiskäynneillä ja oppilaitosvierailuilla, jolloin kierros kestää puolesta tunnista tuntiin.

Prisma, jolla nähdään oikealle ja vasemmalle. Kuva © Jorma Honkanen.

Prisma, jolla nähdään oikealle ja vasemmalle. Kuva © Jorma Honkanen.